22.9.2017

MUSTAVALKOINEN LASTENHUONE

Lastenhuone on pysynyt ennallaan viimeisen vuoden ja jopa vuosia vanhoilla tauluhyllyillä olevat  valokuvatkin ovat vanhoja. Päivät ovat selvästi lyhentyneet ja koululaisten arki on asettunut uomiinsa. Sen huomaa aamuisin, kun asiat sujuvat jouhevammin. Näin syksyn kynnyksellä hankittiin tytöille uudet ilta/yö/aamuvalaisimet yöpöydille, koska vanhaan söpöön pupuun ei löytynyt enää uusia akkuja. 






Nämä kaksi ovat kuin siskokset, aivan kuin tyttäremmekin. Ostin nämä tytöille myöhäisiksi nimpparilahjoiksi - ihastuttavat.



Pikkuhiljaa on laiteltu sesonkivalojakin ympäri kotia. Illat alkavat hämärtää jo varhain ja pihavalot saatiin hankittua niin etu- kuin takapihallekin.
Pitkittyneen flunssan takia menee tämäkin viikonloppu levätessä.

Hyvää viikonloppua!


12.9.2017

SISUSTUSBLOGGAAJAN AJATUKSIA SIJOITTAMISESTA

Paljon puhuttu raha. Asia, joka on herättänyt voimakkaita tunteita kautta aikojen ja luultavasti tulee herättämään jatkossakin. En voi olla kirjoittamatta aiheesta, nyt kun siihen hyvin päästiin edellisessä postauksessa. Raha on usein arka ja vaativa puheenaihe, jota vältellään monestakin syystä. Rahaa voidaan pitää mittarina moneen asiaan, joskus aivan turhaan. 

Moni ajattelee, että sijoittaminen on pelkkää osakkeiden ostamista ja rahastoihin rahojen suoltamista. Hiljaa ääneen lausuttu myytti, että sijoittaminen on vain rikkaiden puuhaa ja siihen käy vain ylimääräinen raha. Ihan totta kirjoittaakseni, tämä on yksi asia - ei koko totuus. On aivan totta, että sijoittaminen on rahan likoon laittamista ja usein siihen liittyy tuotto-odotuksia. Se asia, mihin keskityn tässä postauksessa on nimenomaan tuo tuotto-odotus. Tässä kohtaahan se odotus voi olla paljon muutakin kuin rahaa.



Oletko koskaan ajatellut sijoittamista siitä näkökulmasta, että teet sitä joka päivä - ehkä tietämättäsi? Olet ehkä kuullut lauseen "jokainen käyttämäsi euro on sijoitus" ja tämä pitää aivan paikkaansa. Jos nyt oikein tarkkaan ajatellaan, niin raha on vaihdannan väline. Eli yksinkertaisesti sanottuna rahaa vastaan saat jotain hyödykettä. Se, mitä hyödykkeitä päätät ostaa eli mihin sijoitat määrittyy monesta asiasta. Ensinnäkin, välttämättömät hyödykkeet mitä tarvitsemme elääksemme nyky-yhteiskunnassa.  Asuminen. Vuokra- vai omistusasunto? Kimppakämppä vai jokin muu ratkaisu. Mitkä ovat ne asiat, joita haluat asunnolta, kodilta. Mitä asumiseen tulee, olemme hyvin erilaisia sen suhteen. Markkinoilla on monenlaista asumismuotoa ja asunnon tyyppiä, valintaamme vaikuttavat monet tekijät, kuten elämänarvot. Makuasioista on turha kiistellä, sillä jokainen tietää itse parhaiten minkälaisen päätöksen tekee.

Elämäntilanne. Se määrittelee melko paljon. Asunko yksin, parisuhteessa, onko lapsia tai lemmikkejä. Minkälainen taloudellinen tilanne on, haluanko ostaa oman asunnon tai onko se mahdollista? Ja yksinkertaisesti arvokysymys, mitä elämältä haluan? Onko se nopeita käänteitä, mahdollisuuden lähteä helposti, ehkäpä ulkomaille tai toiselle paikkakunnalle?

Neliöt. Maksamme yleisesti ottaen niin sanottua neliöhintaa vuokrassa, vastikkeessa, asunnon hinnassa, vakuutuksissa ja niin edelleen. Minä olen sellainen ihmistyyppi, joka pohtii asiaa myös neliöiden näkökulmasta. Olemme tähän asti asuneet vain tehoneliöissä eli keskimäärin ahtaammin mitä muut suomalaiset. Vai mitä mieltä olet siitä, että jokaista asukasta kohden on 13,75 neliötä asumistilaa? Olen kuullut lukuisia ihmettelyitä, miten mahdumme ja miksi emme muuttaneet omakotitaloon. Vastaukseni on ollut hyvin yksinkertainen: meille muut seikat ovat arvokkaampia. Meillä on ollut kaikki tarvittava, joten miksi maksaa enempää? Näin olemme saaneet myös säästöjä ja se on parantanut elämisen mukavuutta - elämäntyylistä ei ole tarvinnut luopua vaikeampina aikoina.

Sijainti. Tähän asti olemme ostaneet kotimme halutulta alueelta eli sijainti on ollut meille tärkeä. Poikkesimme hieman alueeltamme tämän talon kohdalla ja oikeastaan sijainti sopikin loppujen lopuksi paremmin. Ostaessamme edellistä kotia, pohdimme pitkään haluammeko isomman kodin pihoineen, vai kompaktin kaupunkikolmion hyvältä sijainnilta. Jälkimmäinen voitti.

Pohjaratkaisu. Yksi tärkeimpiä asioita asuntoa hankkiessa on ehdottomasti pohjaratkaisu tai pohjaan vaikuttavat tekijät, mitä voi muokata. Neliöiden määrälläkään ei ole niin paljon väliä, jos pohjaratkaisu on todella loistava. Näin meillä kävi kaupunkikolmiossamme. Neliöitä oli 55 ja ne oli käytetty tehokkaasti. Tingimme tilavasta kylpyhuoneesta sekä eteistilasta, mutta hei, eihän näissä tiloissa muutenkaan hengailla ylimääräisiä. 

Remontoiminen. Etsimme suunnitellusti remontoitavia kohteita. Tällä kertaa nakki todella napsahti eli kunnostettavaa tuli vähän enemmän, mutta hei - ei me pienestä lannistuta. Lisäksi meillä on aivan mahtava naapurusto, joten se on jo itsessään pieni sijoitus. Mitä remontoimiseen tulee, niin todella kannattaa miettiä asunnon kunnon lisäksi hintaa. Onko pyyntihinta suhteutettu asunnon kuntoon? Onko realistista odottaa hinnannousua remontin tai alueen hintakehityksen myötä? Ja lisäksi yllätykset. Niihin kannattaa todella valmistautua. Jos remontoit itsellesi ja tiedät saavasi siitä paljon lisäarvoa - go for it. Meidän ajatus on, että asunnon täytyy olla helposti muunneltavissa makujen ja tyylien suhteen. Esimerkiksi nykyinen koti on lähes kokonaan valkoinen. Materiaalit olemme valinneet sen mukaan, että ne on helposti muunneltavissa. Parketti on hiottavissa koivun sävyiseksi ja lakattavissa tai petsattavissa esim. tummemmaksi. Sen voi myös maalata. Tai vaihtaa! Vessat ja kylpyhuone on tehty neutraaleiksi, joihin saa esim. pyyhkeillä eloa tai maalilla uudet sävyt. 


Jokainen kotiimme sijoittama euro on sen arvoinen. Meille koti on tärkeä paikka. Se on kuin turvallinen pesä, jossa viihdymme ja haluamme viettää aikaamme. Se on paikka, jossa kasvatamme lapset ja jonka arvoa ei voi vain rahassa mitata. Puhuin jo aikasemmin arvon muodostumisesta (ainakin ohimennen) ja onnekas ihminen osaa sanoa, mikä on itselle tärkeää. Minulle koti ei ole vain paikka, jossa nukun ja syön. Kotona oleminen on kokonaisvaltaisesti niin tärkeä kokemus, että haluan panostaa siihen. 

Mihin muuhun sitten sijoitan? Niihin asioihin, joita pidän tärkeänä. Ensimmäisellä sijalla on lasten terveys ja hyvinvointi. Pidän todella tärkeänä, että lapsilla on asiat hyvin. Lastenvaatehankinnat ja muut tarvikkeet ovat ensisijaisia, myös tuore ja terveellinen ruoka on prioriteetti. Toimiva arki kaikin puolin on tärkeä tavoite ja usein kaikki hankinnat nojaavat siihen tavalla tai toisella. Siksi pidän kodin suunnittelua ja sisustamista tärkeänä. Kaikkien tilojen täytyy toimia ja olla miellyttäviä käytettävyydeltään. Haluan kerralla panostaa ja hankkia esim. vaatekaapit, ettei remontin tarvetta tule edes ajatuksen tasolla.


Koska sijoittaminen alkaa jo melko nuorena, yritän opettaa lapsillekin rahan arvoa ikätason mukaan. Lapsi saa elää vielä maailmassaan, mutta pidän itse tärkeänä opettaa niitä arvoja ja taitoja joita osaan. Kaikkea ei ole pakko ostaa, vaikka voisikin. Joskus voi myös miettiä, mikä on järkevää vaikka olisi itselle kuinka tärkeä. Tarpeellinenkin voi olla jotain muuta todellisuudessa, ehkä halua. Niin, siinäpä vasta pohdittavaa! 

Kiitokset vielä kommenteista edelliseen postaukseen! On mukava lukea, että aihepiiri herättää kiinnostusta. Tällä hetkellä meilläkin on pari hankintaa työn alla, voitte sitten arvostella noudatanko omia ohjeitani. 








9.9.2017

SYKSYISIÄ TUNNELMIA JA AJATUKSIA KULUTTAMISESTA

Lehdet ovat alkaneet tipahdella puista ja ilma on viilentynyt viikon aikana. Sateet, lisääntyneet keltaisen sävyt ja myrskyistä tulevat tiedotteet uutisten myötä kielivät syksystä. Huomaan muutokset selvästi, sillä olen ollut viikon verran todella ikävässä flunssassa. Pakollinen breikki töistä on saanut minut kaipaamaan arkea ja työntekoa entisestään ja se on hyvä merkki. 


Syksyn tullen kaupankäynti ja markkinat vilkastuvat. Tehdään uusia hankintoja, sisustetaan kotia, hankitaan lapsille vaatteita, varataan matkoja ja laitetaan jotain myös säästöön. Me suomalaiset kulutamme rahaa myös ravintoloihin ja kulttuuriin yhä kasvavassa määrin. Jos kesä on ollut hiljaisten markkinoiden aikaa, uusi sesonki tekee tuloaan ja alkaa alkusyksyn tullen kohisten. 

Olen havainnut, että kuluttamiseen ja rahaan liittyy nykypäivänä paljon huomiota ja kannanottoja. Eräänlaiseen kulutushysteriaan vastattiin voimakkaasti konmarittamisella ja niin huvittavaa kuin se onkin, myös oma vuosikausia sitten alkanut turhasta eroon projekti sisältyy tähän kategoriaan. Omalla kohdallani tavaroiden karsiminen on liittynyt vahvasti kodin selkeyttämiseen ja siihen, ettei kaikkea tarvitse omistaa. Sitä, että kaupasta voi ostaa tarvittavan ja etten tarvitse massiivista varastoa tulevan varalle. Ehkä se ydinajatus on, että voin elää varautumatta koko ajan pahimpaan. Tämän ajatuksen oivaltaminen on ollut minulle tärkeää, jotta se kaikki tavaroihin ja säilytystilaan käytetty energia voidaan kohdistaa itse elämiseen. Koska kodilla ja elinympäristöllä on henkilökohtaisesti niin suuri merkitys, niin siksi olen panostanut tähän. Se on ollut eräänlainen palkinto, mistä ammentaa koko ajan homman edetessä. Jokainen tyhjennetty laatikkosotku tai kaappi on antanut henkisesti niin paljon, että se on itsessään jo eräänälainen palkinto, voitto. Kun katselen kodissamme ympärilleni, huomaan, että meillä on pitkään pysynyt hyvin samanlaisena. 

Vaihtelu. Sitäkin välillä kaipaa. Työviikon aikana kotona vietetty aika on niin vähäistä, että kodin täytyy olla kuosissa. Siivoamiseen toki on päivittäin aikaa eikä se vie edes pitkään. Illat ovat kuitenkin lyhyet ja tahdon viettää ne muutamat tunnit tehden jotain mukavaa yksin, lasten tai miehen kanssa tai sitten yhdessä perheenä. Sisustaminen on tietenkin vahvasti mielessä päivittäin, mutta aikaa siihen on vähemmän kuin ennen.



Olen lukenut lähiaikoina useita rahaan ja sijoittamiseen liittyviä artikkeleita. Mainittakoon nyt viimeisenä eräs artikkeli Helsingin Sanomissa lauantaiaamun lukemisena. Kyseessä on matkabloggarin mielipiteitä sekä neuvoja sijoittamisesta ja ylipäätään rahan käytöstä. Hän ottaa melko vahvasti kantaa kuluttamiseen ja ymmärrän taustalla piilevän ajatuksen taloudellisesti turvatusta elämästä. Yksi murhe vähemmän. Tässä kohtaa mielipiteeni lähtee kuitenkin omalle polulle. Esimerkiksi oman asunnon ostaminen. Tästä on olemassa yhtä monta mielipidettä, kuin on ihmistäkin. Oma ajatukseni on kuitenkin, että on järkevämpää ostaa asunto ja lyhentää lainaa (eli laittaa rahaa säästöön) kuin laittaa ehkä jopa suurempi summa kuukausittain vuokraan. Vuokra menee kerralla jonkun toisen tilille, mutta lainasta menee aina osa säästöön. Tietysti voi järjellä miettiä, mikä on oma panostus asunnon hintaan, mikä on realistista. Tässäkin kohtaa on hyvä muistaa, että jokainen priorisoi oman elämänsä eli kokonaisuutena jollekin kallis asunto voi olla hyvä sijoitus. Toinen pointti on se, että oman asunnon arvo säilyy suhteessa varmemmin kuin osakesalkku. Nyt en lähde erittelemään enempää asunnon arvoon liittyviä tekijöitä, mutta jokainen voi pohtia sitä oman alueen ja hintatason, sekä asunnon kunnon mukaan mikä on järkevää.

Toinen asia, mihin kiinnitin vahvasti huomiotani on kuluttaminen. Se on minullekin jatkuva kasvun paikka. Pohdin, mikä on järkevää, miten paljon tuhlaan luontoa, mikä oikeus minulla on omavaltaisesti kertoa mikä on oikein ja mikä väärin? Kuluttaminen pitää kuitenkin "pyörät pyörimässä" eli ilman kysyntää tarjonta kapenee. Nykypäivänä on osattava pohtia, mikä on omalle kohdalle sopivaa kuluttamista. Mitkä ovat omat arvot, sillä se on se mitä kuluttajat ostavat. Oma opinnäytetyöni tutki lisäarvon tuottamista kuluttajalle, mikä oli todella kiinnostava aihe. Tutkin siinä, mitkä ovat ne tekijät joilla tuodaan lisäarvoa palveluun. Mitä asiakkaat haluavat, mitkä nostavat kiinnostusta, mitkä ovat tärkeitä seikkoja ja paljon muuta. Jälkikäteen ajateltuna jos olisin käyttänyt tutkimukseen aikaa vaikka kaksi vuotta, olisin saanut varmasti tarkempia tuloksia. Se toimi kuitenkin hyvänä lähtökohtana pohtia myös omaa kulutuskäyttäytymistä ja arvoja.

Nykyään minulle tärkeitä asioita tuotteissa on laatu, alkuperä, hintasuhde ja arvon säilyminen. Arvostan laatua ja kestävyyttä, mutta myös visuaalisuus ja eettisyys ovat tärkeitä arvoja. Yleensä ensin tutkin markkinoita ja jälleenmyyjiä kun tiedän mitä etsin. Tilaan jonkin verran ulkomailta, mikä valitettavasti lisää tuontia ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että suomalaiset yritykset eivät saa siitä omaansa, vaan lähetysfirma. Toisaalta pohdin myös sitä, mikä on minulle edullisinta. Netissä vertailu on tehty helpoksi ja esimerkiksi saman kameran voi saada paljon edullisemmin toisesta yrityksestä. Täytyy vaan tietää, mitä haluaa.

Lopuksi haluan vielä sanoa, etten tuomitse ketään kulutustottumusten perusteella. Opetan lapsillekin, että voimme keskustella kotona mieltä askarruttavista asioista, mutta emme tuomitse. Jokainen luo oman elämänsä polun ja kulkee sitä haluamallaan tavalla. Meidän tehtävä on kunnioittaa sitä ja minusta jokainen saa sanoa mielipiteensä, kun tekee sen asiallisesti. On rikkaus saada mahdollisimman paljon tietoa (vaikka sitä epämieluista) ja tehdä sitten oma päätös. Silloin voi sanoa itselleen, että on ollut mahdollisuus valita. Käykää ihmeessä lukemassa Hesarin artikkeli, jos olette tilaajia. Siinä oli paljon mielenkiintoisia näkökulmia!

11.8.2017

Loft Espoon avajaiset

Espoon Mankkaalle avautui tällä viikolla upeasti remontoituja myymälätiloja Country White, monday TO sunday HOME sekä GardenLiving - liikkeille. Sain kutsun avajaisiin ja osasin odottaa tyylikkäästi laitettuja tiloja. Seuraavaksi on siis luvassa paljon kuvia sisustuksen ystäville! Mikä yllätti eniten, oli kotoisuus mikä suorastaan huokui Päivin vaaleassa liikkeessä. Country Whiten tilat olivat runsaat ja monipuoliset kun GardenLiving edusti hyvin modernia suuntaa. Tykkäsin kovasti!

Esittelen teille ensin Päivin kaunista liikettä, jossa kyllä silmä lepää. Liiketila on jaoteltu näppärästi pöytien ja rekkien avulla. Päivi oli saanut aikaan todella hienon tunnelman ja tyylikkäässä tilassa olisi viihtynyt pidempäänkin. 



Ihastuin todella paljon näihin suuriin ruukkuihin, jotka voisin hyvin kuvitella meidän uudelle terassille. Värimaailma on tietysti tuttu valkoinen ja vaalea puu, niihin ei tunnu millään kyllästyvän.  Ne, mitkä olivat hyvin täällä edustettuna olivat erilaiset korit. Nämä ylähyllyllä olevat korit kiinnittivät huomioni ja tajusin, että taidan olla aika viehättynyt erilaisista koreista. Näihin mahtuisi mainiosti muutama torkku tai vaikkapa lankoja!

Erityisen kauniita olivat erilaiset tarjottimet ja alusina toimivat lautaset. Lyhdyt, astiat ja muut sisustustavarat ovat helposti yhdistettävissä skandinaaviseen sisustukseen. Ripaus etnisyyttä leikittelee ja voi toimia myös katseenvangitsijana.


Suosikkini taisivat kuitenkin olla tyynyt! Ei näihin voi olla ihastumatta. Laadukkaat materiaalit, neutraalit ja ajattomat värit soljuvat kauniisti toistensa rinnalla. En ole pitkään aikaan hankkinut meille uusia sohvatyynyjä, mutta tänä syksynä ajattelin tehdä päivitystä kodin tekstiilien saralla. Pohdintaa on siis tulossa ainakin pyyhkeistä sekä tyynyistä. Miksi, mitä ja milloin?






Ullan liikkeestä löytyi monen monta suosikkiani, kuten Lexingtonia ja Nicolas Vahen tuotteita. Olen elämästä nautiskelija ja haluan hyvää laatua myös ruuan suhteen. Nämä herkut siis "osuivat" silmiini useammankin kerran.




Meillä oli edellisessä kodissa bistro-tyyppinen keittiö (ainakin joltain osin) ja olin tosi tykästynyt siihen. Tämä nykyinen keittiö tuntuu edelleen olevan vaiheessa (lue siis on) ja oikeastaan vain ruokakomero on ollut valmiina alusta saakka. Keskeneräisyys on ollut toisinaan melko ärsyttävääkin ja siksi yleisilme nyt on mitä on. Juuri siksi olenkin keskittynyt sisustamisessa lähinnä kuluviin tuotteisiin eli ruokiin, mausteisiin, öljyihin sekä tuoreisiin yrtteihin. Näitä meillä on aina.


Blogiani pidempään seuranneet tietävät myös fiksaationi raitaan - what ever it is. Näitä Brukan kuppeja meillä on ennestäänkin ja ilahduin, kun niitä oli myynnissä useampaa kokoa. Liikkeessä oli myös muita Brukan tuotteita, eli kiinnostuneet kannattaa käydä kurkkaamassa valikoimaa!



Viimeisenä muutama kuva laajasta kynttilävalikoimasta, joka oli kokonaisuudessaa kattava. Ostin kotiin viemiseksikin muutaman kappaleen. Tästä on hyvä aloittaa syksyä, joka on käynnistynyt mahtavilla ilmoilla. Lämpöiset päivät ja auringonpaiste virkistävät kummasti työpäivän päätteeksi.

Laitan pian postausta GardenLiving - tiloista ja kerron teille pari hyvää vinkkiä, mitkä olivat ainakin itselleni uusia.

Mukavaa viikonloppua!














6.8.2017

KESÄÄ TERASSILLA

Kesäaiheisia postauksia on tullut harvakseltaan tänä vuonna ja päätin kirjoitella ainakin yhden, ennen kuin ollaan syksyn pyörteissä. Loppukesä on minusta parasta ja nautinnollisinta aikaa sesongissa, sillä usein sukujuhlat ja viralliset reissut on tehty. Elokuussa ja oikeastaan jo heinäkuun lopulla voi huokaista ja nauttia kiireettömästä ajasta. Ensimmäisen työviikon päätteeksi nautin suuresti parista vapaapäivästä ja ei ole ollenkaan hullumpi ajatus lukea kirjaa viltin alla.

Meidän kesä on sujunut nopeasti ja tärkeimmät ulkotyöt saatiin tehtyä. Parveke tuli käsiteltyä pariin kertaan ja nyt siellä voi nauttia olostaan. Terassin sävy saatiin myös päätettyä ja hoidettua käsittely nopealla aikataululla. Kesä on siitä erilainen ajanjakso, että täytyy olla melko nopea tai moni asia jää puolitiehen. Vielä olisi puuhaa niin etu- sekä takapihallakin.


Puutarha- ja parvekekukkana minulla on ollut jo vuosien ajan valkoinen hortensia. Se onkin siitä herkkä kukka, että sijoituspaikka täytyy miettiä huolella. Valoa pitäisi olla, mutta suoraan aurinkoon sitä ei voi laittaa. Silloin terälehdet alkavat kärsiä ja kukat saattavat jopa vaihtaa väriä.


Terassin sävy on nimeltään Tuohi ja se on hyvin lähellä talon väriä. Meillä oli aika pitkään selvillä, että sävyn tulee olla talon väriin sopiva. Pohdittiin pitkään tummaa lattiaa, mutta käytännön syistä päädyttiin vaaleampaan. Edellisessä kodissa tumma, musta lattia oli aivan upea, mutta aurinkoisella aivan mahdottoman kuuma. 


Äitini puutarhassa kukkii puolestaan nämä herkullisen sävyiset vaaleanpunaiset hortensiat. Kaunis sävy on tämäkin ja suuret istutukset tekevät puutarhasta sievän kesäisen. Tänä vuonna meidän vaaleanpunainen jalohortensia ei viihtynyt parvekkeen suojissa, joten siitä ei taidakaan olla yhtään kuvaa.

Toivotaan, että säätiedotukset toteutuvat ja kaunis aurinkoinen ilma jatkuu! Iloista
viikonvaihdetta!












1.8.2017

MILTÄ KOTI TUNTUU ARKENA?

On taas se aika vuodesta, kun monet palailevat lomilta (tai vielä aloittavat omansa) ja totuttelevat taas arkeen. Toisille se käy luonnostaan, mutta omasta puolestani alan jo tunnistaa etukäteen tiettyjä asioita itsestäni. Ensinnäkin, loma tarkoittaa minulle lepoa, irtautumista arkirutiineista. Vaikka tykkäänkin järjestyksestä, niin vapauden kaipuuni on joskus mittavissa lukemissa kiireisen arjen keskellä. Pikkulapsiaika alkaa hiipua meillä ja pian meillä onkin enää koululaisia. Tämä haikeuden tunne on välillä valtava, mutta samalla se tuo uusia mahdollisuuksia elämään. Yksi niistä on oman ajan lisääntyminen. Osasin arvata jo ennakkoon, että ensimmäinen työviikko pitkän loman jälkeen on raskas. Erityisesti nyt, kun aloitan kokonaan työt uudessa paikassa. Jo pelkästään uuteen ympäristöön tottuminen on voimia vievää, mutta entä nyt, kun se tapahtuu myös uudella alalla?


Olen miettinyt jonkin verran, miten voisin helpottaa arkea nyt, kun molemmat tyttäret ovat koulussa ja olen itsekin kokopäiväisessä työssä. Aikaisemmin olen tehnyt vajaata työviikkoa opintojen ohella ja se on ollut kieltämättä aika pehmeää uuteen suunnitelmaan verrattuna. 

Yksi asia, jossa täytyy tehdä jatkossa uusia järjestelyitä on siivoaminen. Vaikka kuinka rakastankin sitä, minulla ei kertakaikkiaan riitä voimat enää imuroida koko asuntoa päivittäin sekä pestä vessoja vuoropäivin. Raikkaan männyn tuoksu vie voiton, mutta nyt on aika priorisoida. Siivouspalvelua olemme pohtineet ja sitä aiomme kokeilla syksymmällä, kun pidämme juhlia. Ehkä tärkein asia kuitenkin on keittiön siisteys ja astiahuolto. Mikään ei ole karmeampaa, kuin aamulla edellisen päivän juttujen kohtaaminen. 

Toinen käytännönasia, mikä vaikuttaa arkeen oleellisesti on lepo. Olen todella herkkäuninen ja herään useasti yössä. Näen painajaisia, herään auringonnousuun ja kaikki normaalista poikkeava vaikuttaa yöuniin. Tähän on kuitenkin poikkeus ja se on säännöllisyys. Eikö ollutkin "selkeästi" ilmaistu? Sen muistaminen helpottaa ja unet eivät häiriinny. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että lepää paremmin ja jaksaa arkea.


Miltä koti sitten tuntuu arkena? Aivan erilaiselta paikalta. Tuntuu, kuin eläisin eri elämää. Aamuisin pidän tärkeänä hoitaa aamurutiinit rauhassa ja keskittyä ennen töihin lähtöä kahvikupilliseen sekä aamun lehteen. Muu perhe on vielä lomalla, joten avaan ikkunat ja laitan miehelleni kahvin valmiiksi - yleensä pienen viestin kera. Aamuihmistä minusta ei mitenkään saa, mutta tietyt rutiinit ja reilu aikataulu takaavat sen, että päivä lähtee paremmin käyntiin.


Ensimmäinen työviikko on syytä ottaa rauhassa ja antaa itselleen aikaa palautua työn vaatimiin asioihin. Arki ja rutiinit alkavat kyllä muotoutua, kun aikaa hieman kuluu. Sitä en sitten tiedä, miten paletti pirstoutuu kun koululaiset aloittavat taipaleensa? Omien sanojensa mukaan "ei millään malttaisi odottaa!"

Hyvää syksyn odotusta!









30.7.2017

FALL STYLE

Kohti syksyä mennään, siltä se ainakin tuntuu. Yksi painava syy on tietysti työn alkaminen huomenna. Arki luo rutiinit ja villinä kesäpelloilla temmeltäminen loppuu. Kesä ei kirjaimellisesti otettuna ole ollut pelloilla kirmaamista, mutta ei se kaukana siitä ole. Pitkät aamut ja aikatauluttomat päivät ovat pian vain muisto, sillä parin viikon päästä meillä alkaa uudenlainen elämäntilanne. Nuorempi tytär aloittaa myös koulun ja alkaa liikkua itsenäisemmin. Koulujen alkaessa on sopiva hetki päivitellä myös vaatekaappia.

Tänä syksynä väripalettini on edelleen neutraali. Jostain syystä ihastukseni maanläheisiin väreihin ei lopu. Sinisen eri vivahteet miellyttävät ja lämpimät beigen sävyt kuuluvat syksyyn. Nämä ovat hyviä lisäyksiä muuten melko musta-valkoiseen pukeutumiseen.


Pidän erityisesti punaisista kynsistä ja tummia lakkoja on kertynyt useampi. Tänä vuonna aion panostaa neuleisiin, sillä vaatekaapin säilytyslaatikkojen silmäily paljasti niiden puutteen. Neuleet kuluvat melko nopeasti ja on aika panostaa laatuun. Gantin neuleet ovat osoittautuneet hyviksi ja uusia merkkejä olen kokeillut aika nihkeästi.


Olen todella tykästynyt tähän asustekokonaisuuteen. Guess merkkinä ei ole minulle erityisen tuttu, mutta tämä vuosien takaa tekemäni huivilöytö on ollut hyvä. Tämä on helposti yhdistettävissä eri asuihin, vaikka ei olekaan arkikäytössä. 


Seuraavaksi etsimään lapsille sopivaa syysvaatetusta!



29.7.2017

KOHTI KESTÄVÄMPÄÄ KULUTUSTA

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista kestävä kulutus? Paljon puhuttu "kuluttaminen" on ollut tapetilla jo pitkään ja monesta näkökulmasta. Erilaisia kuluttajatutkimuksia on tehty iät ja ajat, mutta viime vuosina aiheen käsittely on laajentunut entisestään. Monet tavoittelevat ekologisempaa elämäntapaa ja pohtivat valintojaan tarkemmin. Voin todeta, että omat arvoni ovat joutuneet koetukselle useita kertoja. Siihen on ollut monia syitä. Ensinnäkin, minulle on elämässä tärkeää käytännöllisyys ja tietynlainen helppous. Pidän siitä, että elämällä on raamit ja jokin tarkoitus. Helppous tarkoittaa usein sitä, että teen asiat kerralla loppuun. Yleensä ne ovat pieniä asioita, kuten koti on järjestyksessä ja silloin nopea siivota. Toisaalta se voi tarkoittaa myös standardia kauppalistaa, eli niitä samoja tuotteita joita usein ostamme: kasvikset, hedelmät ja niin edelleen. Suunnitelmallisuus on melko tärkeää minulle, jotta tämä paletti pysyy helpommin kasassa.


Tein jo melko nuorena tärkeän oivalluksen: pohdin kertakäyttökulttuuria eräänlaisena jatkumona. Sain tähän kipinän silloiselta ystävältäni, joka keräili erilaisia muovipusseja. Hän esitteli minulle kokoelmaansa ja pyysi minuakin säästämään pusseja tarpeen varalta. Aloin huomioida enemmän kasseja, joita kannoin kotiin. Ystäväni ilahtui, kun sai minulta uusia pusseja. Niinpä minäkin säästin niitä kauneimman paperikassin sisään. Jossain vaiheessa se kuitenkin täyttyi ja ennen kuin huomasinkaan, piilottelin niitä jo ympäri huonetta. Taisin olla kai rippukouluikäinen kun hiffasin, ettei touhussa ole oikein mitään järkeä. Pusseja kertyi aivan lukematon määrä muutaman vuoden aikana ja vaikka niitä miten yritti uusiokäyttää, niiden määrä ei vähentynyt. Muistan, kuinka jossain vaiheessa ainaiset pussit aiheuttivat jo pientä ahdistusta ja turhautumista: miten pääsen niistä eroon? Nakkasin pussit kahdella kertaa menemään. Muistaakseni hyvin äänettömästi heivasin ne ja se tuntui todella hyvältä. Vuosien päästä tajusin, että olemme mieheni kanssa taas samassa tilanteessa. Tiedättekö sen tunteen, kun kaikesta huolimatta tavaramäärä ahdistaa?

Nuorena käyty tiukka hamstrauskokemus melkein toistui, kun tajusin laittaa sille pisteen. Muistan jostain lukeneeni, että kaupan muovipussi (mitä myydään kassoilla ostoskassiksi) on kappalehinnalta kalliimpi, kuin tuotteina myytävät roskapussit. Tämän oivalluksen jälkeen oli todella helppo ja suorastaan järkevää hankkia kestokassit ruokaostoksia varten. En ole laskenut, kuinka paljon olemme tehneet rahallista säästöä, mutta sen muovipussikokemuksen jälkeen tiedän, että muovin kulutukseen olemme vaikuttaneet omalta osaltamme paljon.


Meillä on ollut pitkään käytössä Iittalan kestokassit ja ne ovat toimineet hyvin. Huopaiset sangat ovat kuitenkin alkaneet kärsiä ja painavampia ostoksia varten hankin meille nämä kankaiset kassit Tukholman reissulla. Neutraalit värit ja eleetön kuviointi takaavat sen, ettei näihin ihan heti kyllästy. 


Näissä on kahdet kantokahvat ja halutessa kassin saa olalle. Ajaton printtikuvio on armelias piilottamaan pienet tahrat, joten nämä ovat luultavasti käytössä mieluiset. Katselin tilavuutta sillä silmällä, että näihin saa hyvin raskaampia tuotteita sopivassa määrin. Käymme yleensä kahdestaan kaupassa ja mies luonnollisesti kantaa raskaimmat tuotteet. Iittalan huopakassit ovat kevyet kantaa, mikäli niitä ei täytä kokonaan maidoilla ja vastaavilla tuotteilla.


Tässä on vielä hieman osviittaa koosta. Taiteltuna kassi mahtuu hyvin myös laukkuun. Nämä maksavat itsensä pian takaisin, sillä hintaa oli vain viisi euroa per kassi. Aika kustannustehokas ostos siinä mielessä, myös kestävämpi valinta materiaalin puolesta.


Pohjasta näkee, että muotoon ommeltu taitos antaa hyvin ryhtiä ja käytössä näihin on helppo pakata ostokset. Mietin, että näitähän voisi käyttää melkein muutenkin kantokasseina. Minulla on  usein kaupungilla suurempi laukku sitä varten, ettei joka liikkeestä tarvitse ottaa yhtä ostosta varten uutta pussia. Tässä kiteytyy se ajatus, että yhdistelemällä voi säästää. 

Tässä on vielä linkki YLEN artikkeliin aiheesta, mikäli kiinnostuit ja haluat lukea lisää.





20.7.2017

PALE PINK PEONIES

Tiedättekö sen tunteen, kun kesä ei tunnu ilman jotain tiettyä asiaa miltään? Kun loman tuntu alkaa ensimmäisestä irtojäätelöstä tai torilta ostettavista herneistä. Minulle kesän erityisen fiiliksen tuo nippu hempeän värisiä pioneja. Nämä muhkeat, kauniit ja herkät kukkaset tuovat muistoja menneistä kesistä, erityisesti meidän häistä. 


Pihallamme kasvaa hieman tummemman sävyisiä kukkia vaaleanpunaisten lisäksi. Tänä vuonna puskat eivät tuottaneet kuin yhden kukan. Kukkakauppiaani arveli, että pionin energia on mennyt kokonaan uudelleen juurtumiseen. Kukat nimittäin siirrettiin vuosi sitten terassin tieltä.


Mikä tekee sinulle kesäfiiliksen?



19.7.2017

CHILLING SOFT TONES

Hämärtyvät ja viilenevät illat ovat merkki saapuvasta syksystä. Tämä on minusta parasta aikaa kesässä: päivisin on vielä lämmintä, mutta illat ovat viileitä ja suorastaan luotu tunnelmallisille kynttiläilloille. Kulunut kesä on ollut monellakin tapaa tauon paikka, nimittäin olen ollut tavanomaista uupuneempi ja saamaton. Instagramin puolelle on tainnut tulla lisättyä muutama kuva pihasta, mutta sen laitossa olemme olleet voimattomia. Monen vuoden jatkuva remontoiminen, tekeminen ja budjetin venyttäminen ovat alkaneet näkyä ja tuntua. Siksi olen keskittänyt kaiken energiani meidän lapsiin ja lepoon. Olemme makoilleet tiipiissä ja luettu lukuisia kirjoja. Aina välillä olemme pyöräilleet lähialueella ja tutkittu luontoa. Rannallakin on käyty monta kertaa ja ne harvat oikeasti lämpöiset päivät on nautittu jokaista minuuttia myöten.

Syyskesä alkaa pian olla käsillä ja koostin itselleni moodboardin tämän syksyn suosikeistani. Sieltä löytyy klassikoita tai ainakin pitkäkestoisia suosikkeja vuosien takaa sekä pari uutuutta. Lienee turhaa sanoa, että Iittalan Aalto - vaasi sekä valkoisena, että kirkkaana on tullut jäädääkseen. Nappulat ovat toinen suosikkini. Ne ovat yksinkertaiset, linjakkaat sekä ajattoman tyylikkäät. Minun lempivärin on messinki ja meillä on niitä kahdessa koossa.

Tuleeko tumma koboltin sininen yllätyksenä kollaasissani? Vaikka juhlimme pitkin vuotta Suomi 100 - teemaa, ei Suomen sininen valikoitunut siksi kollaasiin. Toki ihan pikkuriikkisen saa isänmaallisuus saa näkyä, mutta tämä syvän tumma sininen kaunis ja sopivan elegantti olematta liian juhlallinen.


Kuvat: Ellos, Ikea, Kartell, Ralph Lauren Home, Iittala, Trouva

Tämän syksyn sanoma on rauhoittuminen seesteisessä ympäristössä. Kuka haluaisi kääriytyä pehmoiseen huopaan muhkealle sohvalle? Hennon harmaa talja on toivelistalla sekä uudet valaisimet. Olen pihistellyt kotimme valaistuksesta, mutta nyt on aika tehdä asialle jotain. Kartellin tyylikäs muotoilu ei ole jäänyt minulta huomaamatta, vaan olen haaveillut Cindy - pöytävalaisimesta jo pitkään. Ralph Lauren Home - mallisto on yksi mieluisista. Kodikas ja tyylikäs samaan aikaan. Pidän erityisesti petivaatteista ja pyyhkeistä.

Kuvasta puuttuu enää rätisevä takkatuli. Onnekkaita ovat he, joilla on se mahdollisuus eli takan tuoma lämpö ja kodikkuus. Sisustustakka olisi mahdollinen, mutta tällä hetkellä liian tyyris panostus. Pysytelkäämme siis edelleen lyhdyissä ja kynttilöissä - tunnelmaa saa loihdittua niilläkin.



17.6.2017

Valmistaudutaan juhlaan

Onko asioiden jättäminen viimetinkaan huonoa äitiyttä? Podenko turhaan huonoa omaatuntoa siitä, että olemme auttamatta vähän jäljessä lapsen syntymäpäiväjuhlien kanssa? Ei ole ollenkaan tapaistani jättää asioiden hoitoa viimemetreille, mutta here we go! Olemme siis järjestämässä tyttärelleni syntympäpäiväjuhlia huomiselle, enkä ole edes vielä leiponut. Kyllä, luit oikein. Leivon vasta huomenna. Tämän osuuden pitäisi olla helppoa, mutta tavallaan olen jättänyt omaa siivousosuuttani myös huomiselle.


Mieheni on kultaakin arvokkaampi, kun puhutaan tiimityöstä. Jaamme asiat hyvin ja kumpikin on yleensä tyytyväinen. En muista tilannetta, jossa toinen olisi kokenut epäoikeudenmukaisuutta. Poden kuitenkin nyt hieman huonoa omaatuntoa, sillä omalta osaltani valmistelut ovat jääneet puoli tiehen. Yleensä suunnittelen kaikkea viikkoja ja valmistelutkin aloitan jo ajoissa. Kiireistä on helppo syyttää, mutta ei se koskaan ole koko totuus. Tällä kertaa erilaista on se, että tytär on itse suunnitellut kaiken. Hänellä on ohjelmat, tarjottavat ja koristelut mielessä. Toki autan suurimman osan, mutta hän on hyvin ylpeänä apulaisena keittiössä ja muissa asioissa.


Suuret linjat ovat toki kunnossa, siitä ei ole kyse. Ehkä se on osittain hallinnan puutteesta tai sen siirtämisestä muille. Lapset eivät ole enää taaperoita, vaan itsenäisempiä ja fiksuja, ajattelevaisia lapsukaisia. Pieniä, mutta niin isoja. Pysähdyin eräänä päivänä pohtimaan elämäntilannettani ja tajusin olevani eräänlaisessa murroskohdassa. Tämä on se hetki, kun asiat muuttuvat pikkuhiljaa. Tietenkin muutosta on koko ajan taustalla, sillä lapsethan kasvavat koko ajan. Nyt meillä on kuitenkin erilainen elämä alkamassa, sillä hyvästelimme päiväkodin lopullisesti.


Että näin meilläkin joskus. Jos jokin asia ei ole muuttunut, niin se on äidin oma aika. Jatkossakin se alkanee vasta myöhemmin, sillä naperot eivät jostain syystä nukahda enää kahdeksalta. Tällä hetkellä pidennämme iltaa lukemalla Supermarsun seikkailuita. Voi hyvänen aika, että aikuinen saa naurahtaa useaan otteeseen. Ja tämä on mitä mainioin tapa sukeltaa lasten maailmaan, ymmärtää ja muistuttaa itseään siitä, millainen on joskus ollut. Lapset rakastavat tarinoita.

Niin se vaan tuntuu olevan, että vanheneminen vetää tunteelliseksi. Sillä ei ole väliä, kuka vanhenee. Nostalgiaa, muistoja, ajatuksia tulevasta, odotuksia elämästä. Onneksi on tämä hetki juuri nyt. 

5.6.2017

RUOKAOSTOSTEN SUUNNITTELUSTA

Viikon ruokalistan suunnittelu ei käy kädenkäänteessä, ellei ole konkari tai niin nuuka. Tottunut kotikokki saattaa saada ruokalistan nopeastikin valmiiksi, mutta toista se on joillain. Minä kuulun siihen joukkoon, joka haluaa suunnitella kaiken huolella aina ruokakirjojen ja - lehtien selailusta lähtien. Aivan joka kerta en sentään käy koko kirjapinkkaa lävitse, mutta hyvin usein etsin ideoita ainaisiin lihapulliin ja kaalikeittoon lempikirjoistani.

Palasin ajassa hieman taaksepäin ja pohdin, miten nuorena sinkkutyttönä se oli toista. Viikon ruokaostokset koostuivat kana- tai jauhelihapaketista, pienestä margariinirasiasta, pienimmästä juustopaketista (ehkä) sekä vihanneksista. En ole koskaan juonut maitoa, joten yleensä välipalat koostuivat hedelmistä. Jogurttia syön hyvin harvoin. Jo tuolloin oivalsin, että tahdon vielä jonain päivänä työnnellä isoja ruokakärrejä ja juuri siksi haluan myös käyttää aikaa kaiken suunnitteluun. Tässä nimittäin piilee sellainen juju, että kaupassa käynti ei ole aivan ilmaista huvia. Ruokabudjetti on paisunut lasten myötä ja asiaan hieman perehtyneenä olen huomannut, miten paljon rahasummaan voi itse vaikuttaa. On kuitenkin joitain asioita, joista ei halua pihistää ja niistä olemme sopineet miehen kanssa. Tässä on muutama esimerkki, mitä ajattelen asiasta.

Italialainen tummapaahteinen kahvi on listallani ykkösenä. Voisin luopua vaikka mistä kulinaarisesta herkusta, mutta kahvista en tingi. Olen löytänyt suosikkini kokeilemalla ja jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin minun tulisi sairauteni vuoksi välttää kahvin juontia. Se on kuitenkin todella vaikeaa ja tällä hetkellä kahvi ei aiheuta oireita kohtuullisesti nautittuna. Eräänä seikkana mainittakoon, että tummapaahteinen kahvi närästää vähemmän ja on kertakaikkiaan herkullinen päivänaloitus.

Ruokakomeromme on täynnä ruokaa ja ylin hylly on varattu astioille, kynttilöille ja maljakoille. Olen säilykkeiden suhteen valikoiva, suolakurkut ja vihreät oliivit kuuluvat vakiovarustukseen, niin kuin tomaattimurska ja Bonnen herkulliset hillot.

Kuiva-aineet ovat todella tarkasti valikoitu, sillä olemme allergiaperhe. Olen laittanut kaikki viljoja sisältävät tuotteet erikseen ja säilytämme näkkäreistä lähtien raaka-aineet omillaan. Vain tietyt merkit sopivat ja lapsilla on vielä toisistaan poikkeavat, sopivat ruoka-aineet. Tämä aiheuttaa hieman rajoitteita, mutta olemme jo kahdeksan vuoden aikana kouliintuneet aika hyvin löytämään meille sopivat tuotteet. Pastat ja jauhot ovat siis sellainen ruoka-aineryhmä, joissa emme pihistele. Meillä ei oikeastaan ole siihen varaa, sillä en halua syöttää lapsille riisiä joka päivä. Valitettavasti peruna ei sovi vanhemmalle tyttärelle, joka on muutenkin rajoittuneempi ruokavalion suhteen. Niinpä pastoissa on valikoimaa niin laajalti kuin mahdollista. Olemme opettaneet tytöille myös lisäkesalaatin merkitystä juuri siitä syystä, ettei pastakaan voi olla jokapäiväinen ruoka.


Tuoreet kasvikset ja vihannekset ovat iso menoerä ostoksissamme. Ellei rahassa mitattuna, niin ainakin tilavuudelta. Suosin paljon kotimaista sekä luomua. Juureksiin tuhlaan myös mielelläni, sillä niissä ei kilohinta ole päätä huimaava. Rakastan tuoreita raaka-aineita ja vältämme pakastevihanneksia viimeiseen saakka. 

Periaatteeni ruokalistan suunnittelussa on se, että lähes kaikkea voidaan valmistaa allergioista huolimatta. Ainesosan voi aina korvata tai vaihtaa. Näin ollen meillä ei kuitenkaan syödä koskaan hernekeittoa, vaan esimerkiksi lohi- tai nakkikeittoa. Kaikki, mitkä ovat leivottavia voidaan tehdä itse. Piparkakut, vohvelit, pannarit, kakut ja monet muut olen muokannut meille sopiviksi ja niin, että mausta ei ole kiinni. Lähtökohtana on se, että lapset saisivat mahdollisimman monipuolista ruokaa rajoitteista huolimatta. 

Tunnustan olevani todella nirso ruuan suhteen, joten arkiruoka ei voi olla kehnoa tai liian peruskamaa. Toisaalta piheyksissäni saatan joskus syödä monta päivää putkeen vain kaurapuuroa ja elämäni ainoaa juttua, mitä ilman en voisi elää: näkkileipää! Ruuanlaitto on kuitenkin melko suoraviivaista ja ruokaostosten suunnittelussa käytän seuraavanlaista kaavaa:

  • perusostokset (maito, leikkeleet, juusto, margariini, vihannekset, hedelmät)
  • taloustarvikkeet (pesuaineet, paperit, siivoustarvikkeet yms.)
  • täydennysostokset (juurekset, jogurtit, lihat, pastat, riisit, kananmunat, leivät)
  • erikoisostokset (joita tarvitsee harvoin, esim. jotain tiettyä ruokaa varten)
Periaatteessa perusostoksiin sisältyy tietty lista tuotteita, jotka molemmat muistavat suurinpiirtein ulkoa. Taloustarvikkeita ostamme kerran kuukaudessa (tai harvemmin). Täydennysostokset puolestaan ovat sellaisia, joita ostetaan tarpeen mukaan. Erikoisostoksia on harvemmin ja oikeastaan lähinnä juhlien yhteydessä. Kauppaan on helpompi mennä, kun pohdimme yhdessä, riittääkö perusostokset vai onko jotain täydennettävää. Joka kerta en kirjoita listaa erikseen, mutta joskus sekin on paikallaan kun on paljon ostettavaa.


Perusruokia, joita meillä suositaan on mm. lasagne (ja sen pikaversio), makaronilaatikko, täytetyt kesäkurpitsat, nakkikastike, bolognaise - kastike (ja muut pastaruuat) sekä munakas. Pyrimme tekemään itse mahdollisimman paljon, jolloin tiedämme tasan tarkkaan mitä ruuat sisältävät. Appivanhemmat ovat myös todella ahkeria sienestämään, marjastamaan sekä kalastamaan. Jonkin verran saamme heiltä luonnon antimia: mätiä, sieniä, marjoja sekä kaloja. 

Ruokaostosten suunnittelu niin viikko- kuin päivätasollakin on joskus monivivahteista puuhaa. Mitään tarkkaa budjettia meillä ei ole, mutta sellaisen kokeileminen houkuttelee aika paljon. Kenties tästä innostuu vielä suunnittelemaan tarkemmin ruoka- ja talousostokset?

22.5.2017

SISUSTUSOSTOSTEN HANKINTA

Onko sinulla aikeissa hankkia uudet sohvatyynynpäälliset tai kenties maljakko? Kaipaako lastenhuone piristystä tai vessa uutta mattoa? Mieti vielä uudelleen. Pohdin tässä eräänä päivänä materiaa ja niitä kodin hankintoja, jotka ovat pian edessä. Ne ovat lähinnä säilytyskaappeja sekä valokuvakehyksiä. Kodin sisustus on vakiintunut ja tasapainossa, joten muutoksen tarve on minimaalinen. Viime aikoina sisustusostojen hankinta onkin romahtanut ja koen, että juurikaan ei ole tarvetta hankkia mitään. 


Mitä kaikkea uutta sitten on tarpeellista hankkia kotiin? Minkälaisille asioille on todella käyttötarkoitus? Tarpeen ja haluamisen välillä on suuri ero ja itselleni tämän asian sisäistäminen vei jonkin aikaa. Olen tietysti tiedostanut tämän asian jo pitkään, mutta mieliteoille on helppo sanoa kyllä, kun on tilaisuus ja riittävästi tahtoa. Minulla on ollut jo pitkään projekti turhasta eroon ja nyt voin viimein sanoa, että olen päässyt todella vahvasti ydinajatukseen. Minulle tämä on tarkoittanut kodin varustelun vakiintumista ja sitä, ettei laiteta tavaraa kiertoon ajatuksena korvata se jollain. Eli ongelma itsessään ei poistu, vaan sama oravanpyörä jatkuu ja tavaran eteenpäin laittaminen sallii uuden hankinnan. Kuulostaa monimutkaiselta, eikö?


Yksinkertaisuudessaan itsensä kanssa täytyy tehdä päätös. Matkan aikana olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja alkanut asettaa rajoja. Niitä samalta kuulostavia rajoja, joita lapsillemme olemme innoissamme asettamassa milloin mistäkin. Omien rajojen eli kykyjen tai tuntemusten ymmärtäminen on myös osa projektia. Tuntuu turhalta aloittaa mitään, ellei todella pohdi asiaa monelta kantilta. Itselle täytyy myös olla hellä ja armollinen, sillä ei se muutos hetkessä tapahdu. Tai toisessakaan. Välillä on vaikeaa ja toisinaan helpompaa. Silloin kun on tehnyt itselle pelisäännöt selviksi, on helpompi onnistua. On aina jokin sääntö tai muistutus, mihin palata jos tuntuu vaikealta. 

Sisustushankintojen tekeminen on nykyään helpompaa, sillä heräteostoksia ei juurikaan synny. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että käyn hyvin harvoin enää kaupungilla. Työ, opinnot ja perhe-elämä on imaissut niin syvälle, että asiointiin on varattava aikaa. En jaksa enää lähteä hetken mielijohteesta "kaupoille". En ainakaan ilman lomaa. Nykyään oma hyvinvointi menee kaiken edelle. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin luopumassa tärkeästä intohimosta, sisustamisesta. Luen mielellään uusimpia lehtiä ja harrastan pinterestiä. Sommittelen värejä ja sävyjä sekä pohdin kalustejärjestystä. Kun havaitsen ongelman, lähden mielellään pohtimaan sitä eri näkökulmista. Yritän edelleen ratkaista säilytysongelmia ja kaikkea ei niissäkään hoideta yhdellä kertaa. Vaatii aikaa ja vaivaa sekä nimenomaa pääomaa lähteä toteuttamaan toiveita. Lisäksi täytyy olla varma, että tahtoo panostaa juuri tähän asiaan. Tällä hetkellä meillä on hyvin tasapainossa eri tilat ja oikeastaan säilytystila on sellainen, mihin kaipaan parannusta. Meillä ei edelleenkään yli kahden vuoden asumisen jälkeen ole lakanoille tai pyyhkeille paikkaa. Tai keittiötekstiileille. Niin se siitä täydellisyydestä. If you know what I mean.


Toiset pitävät hankintoja ja ostoksia itsensä palkitsemisena. Tähän minäkin olen monesti vedonnut. Siinä vaiheessa, kun se lähtee kuitenkin liiallisuuksiin, on vedettävä raja. Muistan kerran, kun laihdutusohjelmassa nainen puolusti itseään sillä, että hän tarvitsi palkintoa monta kertaa päivässä: kun on tehnyt kotityöt, käynyt ulkona, vienyt lapset sinne ja tänne, ja niin edelleen. Jossain vaiheessa hän oli siinä pisteessä, että hän ansaitsee koko ajan lähes kaikesta ruokaa - silloin oltiin metsässä tässä syömisasiassa. Näissä sisustusostoksissa voi piillä sama vaara, mutta erilaisin seurauksin. Lopputulemana voi olla kaapillisia ihanaa tavaraa, joka ei mahdu mihinkään. Eli siis tavaranpaljous. Koskaan ei ehdi ottamaan esiin ja kaiken olemassa oloa ei voi edes mitenkään muistaa. Toisaalta ostaminen voi myös viedä rahat ja tuoda taloudellisia ongelmia. Oma elämä tai parisuhde menee koetukselle. Sitten tulee entä jos, kokeilut, testimielessä, mitä jos kuitenkin ja kaikki muut kootut selitykset, jossa tavaraa sommitellaan ja sitten myydään ja sama alkaa alusta. Ei kertakaikkiaan siinä ole mitään järkeä. Ei minusta ainakaan. Enkä väitä, että tämä olisi ehdotonta. Paras konkarikin saattaa joskus tehdä vikaostoksen, vaikka pienenkin. Ei tässä sitä mitata, vaan laaditaan suurempia linjoja. Ja jos hutiostosten tekeminen mietityttää, kannattaa lisätä vielä viikko mietintäaikaa.

Arvatkaa mistä tiedän, että nyt alan olla oikealla kohdalla tavaramäärän kanssa? Tietysti siitä, että uutta myytävää saa hakea. Nimittäin lastenvaatteista. Ja kyllä. Saa myös kyllästyä ja myydä eteenpäin, kun en tee sitä jatkuvasti. Tässäpä taas itselle muistutus siitä, miten hyvää työtä olen tehnyt itseni kanssa.